Damastin traditio ja innovaatio

Dora Jung opiskeli Helsingissä Taideteollisuuskeskuskoulun tekstiilitaiteen osastolla 1929–1932. Ennen tekstiilitaiteen opintojaan hän opiskeli Suomen Käsityön Ystävien kudontakoulussa. Hän perusti valmistumisvuonaan 1932 oman kudonta-ateljeen nimellä Dora Jung Textil. Kutomossa valmistettiin sisustustekstiilejä, kirkkotekstiilejä, 1950-luvulta alkaen uniikkeja tekstiiliteoksia julkisiin tiloihin ja joitakin vapaita taidetekstiilejä. Jung teetti teollisia damasteja Oy Tampella AB:ssä jo 1930-luvulla, mutta suunnittelusopimus Tampellan kanssa solmittiin vasta 1950-luvun lopussa. Tutkimusstrategiana on tapaustutkimus. Se kohdistuu Dora Jungiin, eurooppalaisen damastin historiallisessa kontekstissa. Käsityötieteen kentässä tutkimus kohdistuu sellaiseen käsityöhön, jossa suunnittelija ja valmistaja(t) ovat eri henkilöitä. Tutkimuksen aineistona ovat Dora Jungin kutomon jäämistö: kudontakortit; näytekansiot; luonnokset; leikekirjat; konkreettiset tekstiilit sekä informanttien muistitiedot. Lisäksi Dora Jungin sisaren, Kristiina Jungin, jäämistöstä 2007 esiin tullut uusi aineisto valottaa Jungin toimintaa. Tutkimuksessa tulee esille myös ennen julkaisematonta kuva-materiaalia. Tutkimus avaa moniulotteisen kuvan Dora Jungin damasteista ja hänen toiminnastaan tekstiilitaiteilijana. Dora Jung perehtyi damastikudontaan ja muutti sitä omaleimaiseksi työskentelyvälineitä, työskentelymenetelmiä ja damastin pintarakennetta muuttamalla. Jungin damasti-innovaatio kohdistui erityisesti taidetekstiileihin, mutta hän käytti uudenlaista damastia myös joissakin sisustustekstiileissä. Teollisen damastin osalta tutkimus tuo esiin, että suomalaisen damastin suunnittelussa käytettiin kotimaisia taiteilijoita sekä suunnittelijoina että makutuomareina jo 1800-luvun puolella. Dora Jung siirsi osan oman kutomon damastisuunnitelmia lähes sellaisenaan teollisuuteen.