Tuotteen lisääminen ostoskoriin onnistui Siirry ostoskoriin
Jotain meni pieleen
Ei varastossa

Käsityönopettajan koulutuksen historioita 1800-luvulta 2000-luvulle

Salo-Mattila Kirsti

Käsityötä opetettiin Vanhan Suomen tyttökouluissa jo 1700- ja 1800-luvun vaihteessa ja autonomisen Suomen kansakoululaitoksessa heti sen 1860-luvulla tapahtuneesta perustamisesta lähtien. Kansakoulunopettajille annettu taidollinen ja kasvatuksellinen käsityönopetus alkoi myös 1860-luvulla. Sen sijaan käsityönopettajan koulutus tyttökouluja varten saatiin järjestetyksi vasta 1880-luvulla. Toukokuussa 2017 tuli kuluneeksi 130 vuotta ensimmäisten käsityönopettajien valmistumisesta. Laajaan ja monipuoliseen aineistoon perustuvassa tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin yliopiston käsityönopettajan koulutuksen taustaa ja syntyvaiheita 1800-luvulla sekä sen ominaislaatua 1800-luvun loppupuolelta 2000-luvulle. Erityisesti tuodaan esiin koulutuksessa sovelletun käsityöllisen suunnittelu- ja valmistusprosessin luonne sekä koulutuksen sijoittuminen koulutusjärjestelmään. Koulutuspolitiikka hallitsee tutkimuksen kontekstia 1800-luvun alusta 1880-luvulle sekä uudelleen alkaen 1970-luvulta, jolloin käsityönopettajan koulutus siirrettiin yliopistojen tehtäväksi. Koulutuspolitiikka liittyy myös toiseen pitkän kaaren kontekstiin, joka muodostuu esineympäristöön kohdistuneista esteettisistä käsityksistä. Ne ilmenivät käsityönopettajan koulutuksen sisällöissä 1880-luvulta alkaen ja vaikuttivat huomattavalla tavalla 1920-luvulla käynnistyneeseen keskusteluun käsityönopettajan koulutuksen ”oikeasta” paikasta. Tässä asiassa koulutuspoliittiset ja esteettiset näkökohdat kietoutuivat toisiinsa yli 70 vuoden ajan. Varhaisena tavoitteena käsityönopettajan koulutuksen organisoinnissa oli valmistuvien opettajien tasa-arvoisuus koulutusjärjestelmän muiden aineenopettajien kanssa. Tämä muodostui pedagogisten opintojen mittapuuksi. Toisena tavoitteena oli tulevien opettajien kyky itsenäisesti suunnitella ja valmistaa käsityön tuotteita sekä kehittää omien oppilaittensa makua ja muototajua. Myös tähän tavoitteeseen päästiin. Pitkäaikainen kansainvälinen diskurssi elinympäristön teollisten tuotteiden ilmentämästä huonosta mausta alkoi kuitenkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kiinnittää huomiota riittämättömänä pidettyyn suunnittelun opetukseen koulukäsityössä. Suomessa tämä ilmeni 1920-luvulta 1970-luvulle lukuisina epäonnistuneina yrityksinä yhdistää käsityön ja piirustuksen opettajan koulutus. Tutkimus tuo keskeisesti esiin koulutuksen tieteellisen paradigman muodostumisen 1970-luvulta 1990-luvulle. Pitkäaikaisin ja edelleen käynnissä oleva muutosprosessi käsityönopettajan koulutuksessa liittyy ongelmaan sukupuolineutraalin käsityönopetuksen toteuttamisesta. Julkinen diskurssi aiheesta alkoi 1880-luvulla. Tekstiilityön ja teknisen työn integrointi koulussa opetettavina aineina alkoi kuitenkin vasta peruskoulun myötä 1970-luvulla. Monimateriaalisuuteen tähtäävä käsityönopettajan koulutus käynnistettiin 2010-luvulla. Sen tulokset eivät vielä ole arvioitavissa. FT Kirsti Salo-Mattila on taidehistorioitsija ja Helsingin yliopiston käsityötieteen dosentti. Hän valmistui käsityönopettajaksi 1960-luvun lopulla ja toimi käsityönopettajan kouluttajana 1960-luvulta 2010-luvulle. (406 sivua, 248 valokuvaa, sisältää 9-sivuisen englanninkielisen tiivistelmän)   Kasvatustieteellisisä tutkimuksia, numero 32

Kirja

38 €