Lukemisvaikeudet ja osa-aikainen erityisopetus

Kohdejoukkona oli erään eteläsuomalaisen kunnan yksi ikäluokka. Kaikkiaan koko tutkimuksessa oli yhdeksän vuoden aikana mukana 461 oppilasta (poikia 49,9 % ja tyttöjä 50,1 %). Tarkastelut suoritettiin pääasiallisesti seuranta-aineistossa 3.–9. luokka (N=287; poikia 53 % ja tyttöjä 47 %), jossa oli mukana koko ikäluokka. Tässä aineistossa ulkoinen kato muodostui 18,5 %:n suuruiseksi. Tutkimuskysymyksiä tarkasteltiin osin myös eripituisissa seuranta- aineistoissa, joista pisin seuranta ajoittui esikoulusta yhdeksännen luokan loppuun (N=137; ulkoinen kato yhdeksän vuoden seurannassa 25,5 %). Poikittaisaineistot muodostettiin jokaisessa mittauspisteessä (esikoulu, kolmas luokka, kuudes luokka ja yhdeksäs luokka). Alakoulun osalta muodostettiin kahdeksan eri lukutaitopolkua. Esikoulussa lukemisvalmiuksia arvioitiin fonologisen tietoisuuden yksilöllisesti suoritetulla testillä Diagnostiset testit I (Poskiparta, Niemi & Lepola 1994). Alakoulussa lukutaitoa kartoitettiin Ala-asteen Lukutestin (Lindeman 1998) avulla. Yläkoulussa lukutaidon arviointiin käytettiin Niilo Mäki Instituutin Lukivaikeuksien seulontamenetelmää nuorille ja aikuisille (Holopainen, Kairaluoma, Nevala, Ahonen & Aro 2004). Koulumenestyksen mittarina olivat kuudennen ja yhdeksännen luokan lukuvuositodistukset. Tutkimuksen viitekehykseksi muodostui kokonaisvaltainen, dynaaminen ja kehityksellinen näkökulma lukutaitoon ja lukemisen vaikeuksiin. Peruslähtökohtana käytettiin klassista ”Simple view of reading” -mallia (SVR-malli; Gough & Tunmer 1986; Hoover & Gough 1990). SVR-mallia kehiteltiin kokonaisvaltaiseksi lukutaitomalliksi muokkaamalla sitä ”Convergent Skills Model of Reading Development”- (Vellutino, Tunmer, Jaccard & Chen 2007) sekä ”Component Model of Reading” (Aaron, Joshi, Gooden & Bentum 2008) -mallien pohjalta. Lopputuloksena syntyneessä kokonaisvaltaisessa lukutaitomallissa haluttiin painottaa suomalaista näkökulmaa, jossa otetaan huomioon suomen kielen ortografiset piirteet (korkea kielen läpinäkyvyys l. äänne-kirjainvastaavuus) sekä suomalaisen kulttuurin ja koulujärjestelmän yhteydet lukutaitokehitykseen ja lukemisvaikeuksiin. Tutkimustulosten mukaan esikoulutestillä pystyttiin ennustamaan kohtuullisen hyvin varsinkin alakoulussa ilmeneviä luetun ymmärtämisen vaikeuksia. Alakoulun lukutaitopoluilla suurin osa oppilaista kulki ns. vahvaa polkua, ja seuraavaksi eniten oppilaita oli ns. heikolla lukutaitopolulla. Lukemisvaikeudet osoittautuivat melko pysyviksi läpi koko perusopetuksen. Sukupuolieroja tarkasteltaessa havaittiin, että pojilla on lukemisvaikeuksia enemmän kuin tytöillä, ja lukemisvaikeudet ovat pojilla pysyvämpiä kuin tytöillä. Lukuaineiden keskiarvo oli tilastollisesti erittäin merkitsevästi heikompi lukemisvaikeuksista kärsivillä kuin muilla oppilailla kaikissa tarkasteluissa. Kolmannen luokan luetun ymmärtämisen testi ennusti oppilaan kuulumista heikoimpaan keskiarvoluokkaan yhdeksännen luokan lopussa (lukuaineiden keskiarvo 7.00 tai alle) 72 %:n tarkkuudella. Erityisesti pojilla heikko lukutaito oli yhteydessä heikkoon koulumenestykseen. Tutkimuksessa saatiin esiin myös teknisen lukutaidon ja luetun ymmärtämisen yhteisvaikutus suhteessa kuudennen ja yhdeksännen luokan koulumenestykseen. Tutkimuksessa pystyttiin osoittamaan positiivinen yhteys alakoulussa saadun osa-aikaisen erityisopetuksen määrän ja yläkoulussa tapahtuneen koulumenestyksen muutoksen välillä. Monitasomallinnuksen avulla saatiin yksilötason vaihtelun lisäksi esiin koulun ja luokan vaikutus lukutaidon ja koulumenestyksen kokonaisvaihteluun. Luokan taso osoittautui merkitseväksi selittäjäksi kolmannen ja kuudennen luokan teknisen lukutaidon kohdalla.