Persoonan eettinen kasvu ja kasvatus jälkimodernissa ajassa suomalaisen kasvatusjärjestelmän kautta tulkittuna

Tässä kasvatusfilosofisessa tutkimuksessa tulkitaan persoonan eettistä kasvua ja kasvatusta jälkimodernissa ajassa suomalaisessa kasvatusjärjestelmässä. Hermeneuttiseksi tulkintakehykseksi perustellaan systeemisholistinen malli, joka perustuu Lauri Rauhalan eksistentiaalis-fenomenologiseen ihmiskäsitykseen ja situationaaliseen säätöpiiriin sekä kasvatusjärjestelmän osalta Urie Bronfenbrennerin ekologiseen sosialisaatioteoriaa. Esiymmärtämisen tasona on Lawrence Kohlbergin kognitiivis-strukturaalinen moraalikehitysteoria. Tutkimuksen ihmiskäsitys, persoona, arvot ja kasvatus -käsite määrittyvät eksistentialistisen ja fenomenologisen filosofian kautta. Hyvän -käsite ja hyve -teoriat sekä uusaristotelinen ajattelu määrittävät arvoja eettistä kasvatusta. Tutkimuksen ongelmana on: Mitä tietoa syntyy hermeneuttisen tulkinnan avulla persoonan eettiseen kasvuun ja kasvatukseen sovellettavaksi jälkimodernissa ajassa suomalaisessa kasvatusjärjestelmässä? Tutkimuksen tulkinnan tuloksena todetaan, että toisin kuin Kohlbergin teoriassa esitetään, persoonan eettinen kasvu alkaa heti syntymästä, eikä vasta 4-6 -vuotiaana. Persoonan kasvu ja kehitys on holistinen kokonaisuus, johon kuuluvat kehollisuus, tajunnallisuus ja situationaalisuus. Subjektiivinen maailmakuva kehittyy kokemisen kokonaisuutena ja merkityksinä, johon vaikuttavat situaation konkreettiset ja ideologiset tekijät. Persoonan kasvun ja kasvatuksen vuorovaikutustilanteissa tunteet, empatia, sosiaalinen kompetenssi, itsen hallinta ja tuntemus sekä kognitiivinen ajattelu kehittyvät osaksi moraalista toimintaa ja eettistä kasvua. Vuorovaikutustapahtuma on ensin mikrotasolla huoltajan, kodin, päivähoidon, koulun, harrastusten ja kavereiden välistä. Jälkimodernissa ajassa se laajenee meso-, ekso- ja makrotasolle etenkin viestintävälineiden ja internetin avulla. Paikallisuudesta edetään globaalisiin tieto-, arvo- ja merkitystasoihin, jotka ovat samalla osa lapsen mikrotason vuorovaikutusta. Suomalaista kasvatusjärjestelmää ohjaavat keskeiset lait ja asiakirjat määrittävät arvoilla ja tavoitteilla formaalia kasvatustapahtumaa päiväkodeissa ja kouluissa. Perheen arkeen vaikuttavat perhepoliittiset päätökset. Kasvun ja dialogisen kasvatuksen päämääränä on hyvä elämä ja itseksi tuleminen. Vapaus ja vastuullisuus ovat jälkimodernin ajan moraalin ja etiikan kulmakivet. Vanha kasvatusperinne ei enää riitä. Persoonan kokonaisvaltaista kasvua tukien ja arvo-osaamisen ja hyve -teorioiden avulla voidaan tukea persoonan eettistä kasvua. Tämä tulisi huomioida nykyistä paremmin kasvatusjärjestelmässämme ja etenkin formaalia kasvatusta määrittävissä asiakirjoissa.