”Raha ei ollut se ensisijainen, vaan ihan muut…”
Työssä jatkaminen ja eläkkeelle siirtyminen sopimuksellisuuden kehässä
Halen Katri
Yli 50-vuotiaiden työntekijöiden kokemuksia ja mietteitä tarkasteleva tutkimus nostaa esille uuden, yksilön elämänkokonaisuutta korostavan näkökulman työurien pidentä-miskeskusteluun. Ikääntynyt työntekijä nähdään arjessaan useiden samanaikaisten, pääosin kirjoittamattomien sitoumusten ja sopimusten osapuolena. Eri rooleissa hä-neen kohdistuu erilaisia, joskus keskenään ristiriitaisiakin odotuksia ja velvoitteita. Ikääntyneellä työntekijälläkin on odotuksia, paitsi itseään myös sopimusten toista osa-puolta kohtaan. Ikääntyneet havaitsevat sopimusrikkomuksia kaikilla elämän osa-alueilla. Sopi-musrikkomukset työelämässä, kuten kokemukset huonosta johtamisesta ja ikäsyrjin-nästä, lisäävät eläkkeelle siirtymisaikeita. Sopimusrikkomukset lähipiirissä, kuten avioero, voivat taas pidentää työuria. Eläkejärjestelmän epäreiluiksi koetut muutokset horjuttavat luottavaisuutta eläkejärjestelmän toimivuuteen ja sukupolvien väliseen oi-keudenmukaisuuteen. Ikääntyneet ovat tietoisia uuden ikäpolitiikan mukaisesta työurien pidentämista-voitteesta, mutta eivät koe sen juuri velvoittavan itseään. Joustava eläkeikä ja talou-delliset kannustimet vaikuttavat työssä jatkamiseen vain rajallisesti. Velvoitteet lähi-piirissä koetaan yleensä merkityksellisempinä. Toimiminen ”oikein” eri suunnista tu-levien odotusten ja velvoitteiden välisessä ristipaineessa on hankalaa. Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 109 (2019) Yhteiskuntapolitiikka
