Rikollisuustilanne 2015
Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa
Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti
Helsingin Yliopisto, Valtiotieteellinen Tiedekunta, Kriminologian Ja Oikeuspolitiikan Instituutti, Katsauksia 14 Rikollisuustilanne-katsaus antaa kokonaiskuvan rikollisuutemme tasosta, rakenteesta ja kehityslinjoista. Tarkastelut nojaavat kahteen päälähteeseen: rekisterilähteisiin ja kyselylähteisiin. Rekisterilähteet syntyvät viranomaistoiminnan yhteydessä. Tästä syystä niihin sisältyy vain viranomaisten tietoon tullut rikollisuus, jota kutsutaan ilmirikollisuudeksi. Kyselymenetelmät kuvaavat kokonaisrikollisuutta ja sisältävät myös viranomaisilta piiloon jääneen rikollisuuden. Rikollisuuden määrää ja piirteitä kuvattaessa kriminologiassa sovelletaan yleisesti niin kutsuttua Sellinin periaatetta, jonka mukaan aikaisemmat viranomaiskontrollin ja rikosprosessin vaiheet tuottavat luotettavampaa tietoa rikollisuudesta kuin myöhemmät (Sellin 1931–32; Kivivuori 2011). Siten poliisitilasto kuvaa pääsääntöisesti syyttäjä- ja tuomioistuintilastoa luotettavammin rikoskäyttäytymisen määrää ja piirteitä. Vastaavasti väestölle suunnatut kyselytutkimukset kuvaavat luotettavammin kokonaisrikollisuutta kuin rekisterilähteet, koska ne sisältävät myös tapahtumat, jotka eivät ole tulleet kontrolliviranomaisten tietoon. Käsittelemme tässä tiiviisti Rikollisuustilanne-katsauksessa käytetyt keskeiset tietolähteet. Tarkastelun näkökulmana on rikollisuuden määrän, piirteiden ja kehityksen kuvaaminen.
