Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä

Moniammatillinen yhteistyö on nähty jo pitkään keinona kehittää sosiaali- ja terveysalaa vastaamaan aikamme haasteisiin. Moniammatillisen yhteistyön käsite on ollut vaikeasti avautuva. Kehittäminen ei ole myöskään edennyt aina suunnitelmien mukaan. Väitöskirjan teoriaosassa selvennetään käsitettä ja tuodaan esiin siihen liittyviä aikaisempia tutkimustuloksia. Tässä väitöstutkimuksessa kartoitetaan asiantuntijoiden kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä. Tutkimuksen peruskysymys oli: Mitä kriittisiä haasteita ja ilmiöitä kohdataan, kun sosiaali- ja terveysalalla sovelletaan moniammatillista yhteistyötä? Tutkimus toteutettiin fokusryhmähaastatteluina suuressa sairaalaorganisaatiossa, jossa yhteistyötä parhaillaan kehitettiin. Tulosten mukaan keskeiset kehittämisen haasteet liittyvät roolien joustavuuteen ja niistä sopimiseen, vastuuajattelun kehittymiseen, yhteisen tiedon luomiseen, organisaation rakenteisiin ja rajoihin sekä moniammatillisen yhteistyön taitojen ja valmiuksien oppimiseen. Näiden haasteiden pohjalta tutkimuksessa muodostui teoreettinen malli tekijöistä, jotka olisi huomioitava, jos moniammatillista yhteistyötä halutaan sosiaali- ja terveysalalla edelleen kehittää. Mielenkiintoisena ilmiönä tutkimuksessa tuli esiin positiivinen tulos työhyvinvoinnin näkökulmasta; tiimeissä, joissa kehittäminen onnistui hyvin, työtyytyväisyys oli hyvää.