Tuotteen lisääminen ostoskoriin onnistui Siirry ostoskoriin
Jotain meni pieleen
Ei varastossa

Yhdysvallat ja Saksan koalition pienet maat

Suomen, Romanian ja Unkarin sodanjälkeinen asema Yhdysvaltain ulkoministeriön suunnittelupöydällä

Rintala Ohto

Saksan hyökätessä kesällä 1941 Neuvostoliittoon Suomi, Romania ja Unkari osallistuivat Saksan koalitioon. Toisen maailmansodan syttymisen jälkeen kyseisiä pieniä maita oli yhdistänyt epävakaa kansainvälinen asema Saksan ja Neuvostoliiton hallitseman Euroopan raja-alueella. Saksan hyökkäys teki toisaalta johtavasta länsivallasta Yhdysvalloista ja Stalinin Neuvostoliitosta liittolaiset taistelussa Hitlerin Saksaa vastaan. Yhdysvaltain ulkoministeriön suunnitelmia tarkastellaan mm. suhteessa aluekysymyksiin (erityisesti kohdemaiden aluekysymykset Neuvostoliiton kanssa); alueelliseen yhteistyöhön (Itä- ja Pohjois-Eurooppa); kohdemaiden sisäisiin oloihin; ja tuleviin keskinäisiin suhdejärjestelyihin Neuvostoliiton kanssa. Suunnitelmat asetetaan myös hallinnolliseen kontekstiinsa osaksi Yhdysvaltain ulkoministeriön suunnittelutyön monivaiheista prosessia. Suunnitelmien analysoimisessa keskeisiä käsitteitä ovat viholliskuvat , joilla tarkoitetaan suhtautumista Suomeen, Romaniaan ja Unkariin vihollismaina toisessa maailmansodassa sekä historiakuvat , jotka viittaavat näiden maiden sisäiseen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen pitemmällä aikavälillä maailmansotien välisenä aikana. Tutkimus osoittaa, että Suomen, Romanian ja Unkarin sodanjälkeinen asema liittyi keskeisesti laajempaan kysymykseen Neuvostoliiton vaikutuspiiristä sen läntisellä raja-alueella. Vaikka suuren liittolaismaan intressit olivat tällä alueella ensisijaisia, Yhdysvaltain ulkoministeriössä pohdittiin myös mahdollisia kompromisseja mm. rajakysymyksissä sodanjälkeisen yleisen vakauden nimissä. Juuri kansainvälisen järjestelmän vakauden nähtiin turvaavan parhaiten Yhdysvaltain omat globaalit poliittiset ja taloudelliset intressit. Toisaalta aiemmassa tutkimuksessa on usein puhuttu Suomen ja Yhdysvaltain erityissuhteesta jatkosodan aikana (Yhdysvallat ei mm. julistanut Suomelle sotaa). Arvioitaessa kysymystä Suomen mahdollisesta erityisasemasta suhteessa Romaniaan ja Unkariin tutkimuksessa painottuu viholliskuvien sijaan historiakuvien merkitys. Suomessa pohjoismainen demokratiakehitys oli vahvistunut etenkin 1930-luvun jälkipuoliskolla. Autoritaaristen hallintojen Romaniassa ja Unkarissa Yhdysvaltain ulkoministeriön suunnitelmissa suositeltiinkin Suomesta poiketen sisäisen demokratiakehityksen ja alueellisen vakauden vahvistamiseksi syvällisiä poliittisia ja yhteiskunnallisia reformeja.

Kirja

30 €

  • Julkaisija Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos (Helsingin yliopisto)
    Julkaisuvuosi 2014
    Sivumäärä 346
    Kieli Suomi
    Sarjat
    Ulkoasu B5,pehmeäkantinen
    ISBN 9789521091230
    ISSN 2243-3635